Sateet

Sademäääräkartasta päätellen Grönlannin sateet sijoittuvat suurimmaksi osaksi rannikkoalueille  ja sisämaassa on hyvin kuivaa. Nämä sateet rannikoilla johtuvatkin Atlantin valtameren läheisyydestä ja siellä liikkuvista matalapaineista. Pohjoisesta korkeapaineesta johtuen Grönlannissa sataisi ilman meren läheisyyttä hyvin vähän. Lisäksi äärimmäinen kylmyys vähentää kosteutta ja sateiden mahdollisuutta.

Muuttuva ilmasto

Ilmastonmuutoksella on vaikutuksia jokapuolella  maapalloa, mutta suurimmat ovat napa-alueilla. Pohjoisella napa-alueella Grönlannin mannerjäätikkö ja alueen eläimistö on omana ainutlaatuisena alueenaan vaarassa kadota jäätikön myötä. Arktiksella elävästä jääkarhusta onkin tullut yksi ilmaston muutoksen symboleista.

Jääkarhu ajelehtimassa jäälautalla

Grönlannin mannerjäätikön paksuus

Maapallon keskilämpötilan kokoajan noustessa, saasteiden vaikuttaessa ilmakehässä, Grönlannin mannerjäätikkö sulaa nopeammin. Kesäisin lämpötilan noustessa  hetkeksi plussalle ja jäälohkareiden lohjetessa jäätikkö menettää kokoajan massaa. Toisaalta on huomattu, että jäätikön keskiosat ovat paksuuntuneet,  mikä ei kuitenkaan ole yhtä voimakasta jään sulamisen kanssa. Jäätikön sulaessa se vapauttaa valtavan määrän vettä, Nasan erään arvion mukaan Grönlannin mannerjäätiköstä sulaa vedeksi joka vuosi 287 miljardia tonnia. (lähde?)

Grönlannin ilmaston lämmetessä ja jäätikön sulaessa katoaa lukuisten kylmään ja arktiseen ilmastoon sopeutuneiden eläinten ja kasvien elinympäristö. Esimerkiksi Grönlannin kansalliskukka naalinhorsma, mursu ja jääkarhu elävät alueella. Ympäristön muutoksesta kärsivät myös paikalliset ihmiset perinteisten elinkeinojen muuttuessa mahdottomiksi sekä turismin kärsiessä. Toisaalta jään sulaessa vapautuu enemmän maata maanviljelyyn ja karjankasvattamiseen. On myös spekuloitu, että jäätikönalta saattaisi löytyä öljyä, minkä avulla Grönlannilla olisi mahdollisuus jopa itsenäistyä.

Asutusta Grönlannissa

Eksogeeniset tapahtumat

Eksogeeniset tapahtumat ovat maapallon pintaa muokkaavia tapahtumia, jotka saavat energiansa suoraan tai välillisesti Auringosta ja Maan painovoimasta. Grönlannissa rapautuminen ja eroosio ovat vahvoja eksogeenisiä tapahtumia. Rapautuminen tarkoittaa kallioperän ja kivien hajoamista pienempiin osiin. Sen seurauksena syntyy soraa, hiekkaa ja savea. Rapautumista aiheuttavat erilaiset sääolot, kuten vaihtelevat lämpötilat. Grönlannissa yleistä on pakkasrapautuminen, kun lämpötila vaihtelee nollan asteen molemmin puolin. Kivien raoissa oleva vesi laajenee jäätyessään, mikä rikkoo kiviä.


 

Kun kivet ja kalliot ovat rapautuneet, syntyy eroosiota. Eroosion vaiheet ovat kulutus, kuljetus ja kasautuminen. Grönlannissa liikkuva jää, tuuli ja rannikkoalueilla virtaava vesi siirtävät maata paikasta toiseen.






Jäätiköitä syntyy, kun ilmasto viilenee. Lumi ei ehdi sulaa kesän aikana, ja seuraavana talvena sataa lisää lunta vanhan päälle. Tätä jatkuu vuosia, kunnes lumi puristuu kiinteäksi ja tiiviiksi jääksi. Jäämassa alkaa suuren paineen johdosta virrata, ja raastaa maanpinnan materiaalia mukaansa. Kivet murenevat, syntyy ruuhilaaksoja, drumliineja ja reunamuodostumia.




Myös tuulieroosio on yleistä Grönlannissa, sillä siellä on vähän suojaavaa kasvillisuutta. Tuuli puhaltaa irtainta ainesta pois kallioilta ja maanpinnalta. Kalliot kuluvat. Kun tuuli heikkenee, se saa aineksen kasautumaan yhteen paikkaan.



Diojen lähde: http://www.slideshare.net/eOppi?utm_campaign=profiletracking&utm_medium=sssite&utm_source=ssslideview

Lämpövyöhykkeet

Maapallolla on neljä erilaista lämpövyöhykettä, joilla jokaisella vyöhykkeellä on erilainen ilmasto. Lämpövyökkeet jaetaan trooppiseen (kuumaan) vyöhykkeeseen, subtrooppiseen (lämpimään) vyöhykkeeseen, lauhkeaan vyöhykkeeseen ja kylmään vyöhykkeeseen.

Oheinen kuva havainnollistaa lämpövyöhykkeiden jakautumisen maapallolla.
Päiväntasaajalta navoille ilma viilenee.

Grönlanti kuuluu lähes kokonaan kylmään vyöhykkeeseen lukuunottamatta pieniä rannikko-osia, jotka kuuluvat lauhkeaan vyöhykkeeseen. Kylmän vyöhykkeen lämpimimmän kuukauden keskilämpötila on n. 10 °C. 

Lämpövyöhykkeiden syntyyn suurin tekijä on se kun auringon säteily jakautuu eri tavoin maanpinnalle. Jokaisen alueen sijainti vaikuttaa sen saamaan auringonvalon määrään. Maapallon asento eli vuodenaika vaikuttaa myös auringon säteilyn määrään.

Mitä suorempi auringon tulokulma on maahan päin, sitä lämpimämpi kyseisellä alueella on. Eli auringon tulokulma vaikuttaa eri alueiden ilmastoon. Mitä viistommin auringon säteet osuvat maanpintaan, sitä suuremmalle alueelle auringon säteet kattaa, jolloin lämmön määrä on pienempi. Tämän takia päiväntasaajalla on huomattavasti lämpimämpää, kuin esimerkiksi Suomessa.

Myös maanpinnan muodoilla on merkitystä lämpövyöhykkeiden syntyyn. Tähän vaikuttavat korkeat vuoret, meret ja järvet. Sillä mitä korkeammalla maanpinta on, sitä viileämpi on myös maanpinta.

Tuulet

Grönlannissa vallitsee katabaattisiin tuuliin kuuluvat laskutuulet, jotka ovat todella voimakkaita. Laskutuulet syntyvät Grönlannin matalapaineista. Näin ollen kylmä ilma liikkuu korkeapaineesta matalapaineeseen laskusolien läpi. Kylmä laskutuuli syntyy kun ilma viilenee ja tihenee.

Oheinen kuva kertoo, miten kylmä laskutuuli työntyy laskusolien läpi matalapaineeseen.

Lämpötilaeroista aiheutuu se, että lämmin ilma kohoaa ylös ja kylmä ilma painautuu alas. Syntyy ilmanpaine-eroja. Tuuli on ilman liikettä korkeapaineesta matalapaineeseen. Lämpimät tuulet vievät Grönlantiin. Pohjois-Atlantilta Grönlantiin liikkuvien lämpimien tuulien takia Grönlannin eteläosassa sataa enemmän kuin pohjoisosassa.

Sisämaan korkeapaineen vuoksi suuret myrskyt ja kovat tuulet ovat yleisiä. Tuulten nopeudet voivat hyvinkin yltää 150 kilometriin tunnissa. Pysyvä korkeapaine johtuu auringonsäteiden vinosta tulokulmasta. Kylmä ilma painautuu maan pintaan, mistä aiheutuu pysyvä korkeapaine.

Endogeeniset ilmiöt

Endogeeniset ilmiöt

Grönlanti sijaitsee Pohjois-Amerikan laatalla. Se erkanee Euraasian ja Afrikan laatasta jatkuvasti kauemmas. Atlantti siis laajenee, kun siihen syntyy uutta merenpohjaa. Muutoin Grönlannissa ei juurikaan ole endogeenisiä ilmiöitä. Siellä ei ole poimu- tai lohkovuoristoja, tulivuoria, saarikaaria, eikä syvänmerenhautoja. Grönlannin itäpuolella sijaitsevassa Islannissa erilaisia endogeenisiä ilmiöitä on huomattavasti enemmän.

Ainoa endogeeninen ilmiö, joka liittyy edes etäisesti Grönlantiin, on Euraasian ja Afrikan laatan erkaneminen toisistaan.

Magman koholle nostama laatta murtuu, ja erkanemissauma syntyy. Litosfäärilaatat liikkuvat vastakkaiseen suuntaan toisistaan 2-15cm vuosittain. Ero kasvaa ja kasvaa.

Ajan saatossa erkanemiskohtaan virtaa vettä, ja uusi meri avautuu.

Merestä tulee valtameri. Valtameren keskiselänne luo jatkuvasti uutta merenpohjaa. Grönlannin kohdalla ero Eurooppaan kasvaa, sillä Atlantti laajenee litosfäärilaattojen liikkeen vuoksi.

Johdanto

Grönlanti on maailman suurin saari ja yksi pohjoisimmista osista maapallolla. Tarkemmin se sijaitsee pohjois-atlannin ja pohjoisen jäämeren välissä, noin koordinaateilla 74'N 42'E. Se on osa Tanskaa, mutta sillä on kuitenkin itsehallinnollinen asema. Grönlantia peittää noin 80% yksi maailman suurimmista jäätiköistä. Tämä ja äärimmäinen kylmyys tekevätkin Grönlannin luonnosta ainutlaatuisen.





Oheisessa kuvassa Grönlannin sijainti maapallolla